The First Step

Every adventure begins somewhere.

Mine began with an old MacBook Pro.

The kind that had spent the last few years quietly gathering dust at the back of a cupboard. The kind whose existence I had occasionally forgotten myself. And the kind whose startup, honestly, felt like a small miracle.

But this week I went and dug it out.

The thought had been lingering for a while. I wanted to build something of my own.

That felt like a surprisingly large thought.

Over the years I’ve been part of building many things. Projects, products, teams, ideas — and sometimes entirely new ways of working. But almost always as part of something bigger.

This time I wanted to try something different.

Not a client project.

Not a work task.

Not the next milestone on a roadmap.

Something that would come from pure curiosity.

So I started a small archaeological expedition through the cupboards at home. I found old cables, chargers whose purpose no one could quite remember anymore, and a few technological artefacts that probably should have been donated to a museum by now.

And eventually, that MacBook.

Somehow, it started.

After a few updates, several restarts, and at least one “what have I gotten myself into” moment, the machine was usable again. Suddenly it wasn’t an old computer anymore.

It was a workshop.

Or maybe more accurately, a launchpad.

Soon Visual Studio Code appeared on it.

Then GitHub.

Then a terminal filling up with commands far faster than my confidence in using them.

And gradually, the idea for this site.

Not as a portfolio.

Not as a CV.

Not as a personal brand.

The idea of a personal brand makes me quite uncomfortable, if I’m honest.

This is something else.

A place for stories.

Stories about technology and AI.

Stories about work and learning.

Stories about people.

Stories about successes, mistakes, coincidences, and those moments when a small realisation changes surprisingly much.

This isn’t my first step into the world of technology. That journey began nearly twenty years ago, and there’s still no end in sight.

But maybe this is a first step towards something that feels genuinely my own.

I don’t yet know exactly what this will become.

Maybe it will be a journal.

Maybe a collection of stories.

Maybe an expedition into the borderlands of technology, humanity, and wonder.

Probably a little of all of those.

But one thing I know.

The best adventures rarely begin when everything is ready.

They begin when you dare to take the first step, even when you don’t yet know exactly where the path leads.

This is my first step.

I’m glad you’re here.

---

Ensimmäinen askel

Jokainen seikkailu alkaa jostain.

Minun seikkailuni alkoi vanhasta MacBook Prosta.

Sellaisesta, joka oli viettänyt viime vuodet kaapin perällä hiljaiseloa. Sellaisesta, jonka olemassaolon olin välillä itsekin unohtanut. Ja sellaisesta, jonka käynnistyminen tuntui rehellisesti sanottuna hieman epätodennäköiseltä.

Mutta niin vain tällä viikolla kaivoin sen esiin.

Ajatus oli ollut mielessä jo jonkin aikaa. Halusin rakentaa jotain omaa.

Se tuntui yllättävän suurelta ajatukselta.

Olen vuosien varrella ollut mukana rakentamassa monenlaisia asioita. Projekteja, tuotteita, tiimejä, ideoita ja joskus jopa kokonaisia uusia toimintatapoja. Mutta lähes aina osana jotakin suurempaa kokonaisuutta.

Tällä kertaa halusin kokeilla jotain erilaista.

En asiakasprojektia.

En työtehtävää.

En roadmapin seuraavaa virstanpylvästä.

Vaan jotakin, joka syntyisi puhtaasti uteliaisuudesta.

Niinpä aloitin pienen arkeologisen tutkimusretken kotimme kaappeihin. Löysin vanhoja johtoja, latureita, joiden käyttötarkoituksesta kenelläkään ei ollut enää varmuutta, ja muutaman teknologisen artefaktin, jotka olisi ehkä pitänyt jo luovuttaa museolle.

Ja lopulta sen MacBookin.

Ihme kyllä, se käynnistyi.

Muutaman päivityksen, useamman restartin ja ainakin yhden “mitä minä nyt menin tekemään” -hetken jälkeen kone oli jälleen käyttökelpoinen. Yhtäkkiä se ei ollutkaan enää vanha tietokone.

Se oli työpaja.

Tai ehkä pikemminkin lähtölaituri.

Pian koneelle ilmestyi Visual Studio Code.

Sitten GitHub.

Sitten terminaali, joka täyttyi komennoista paljon nopeammin kuin itseluottamukseni niiden käytössä.

Ja vähitellen myös ajatus tästä sivustosta.

Ei portfolioksi.

Ei ansioluetteloksi.

Eikä henkilöbrändiksi.

Ajatus henkilöbrändistä saa minut muutenkin erittäin vaivaantuneeksi.

Tämä on jotain muuta.

Paikka tarinoille.

Tarinoille teknologiasta ja tekoälystä.

Tarinoille työstä ja oppimisesta.

Tarinoille ihmisistä.

Tarinoille onnistumisista, virheistä, sattumuksista ja niistä hetkistä, jolloin jokin pieni oivallus muuttaa yllättävän paljon.

Tämä ei ole ensimmäinen askeleeni teknologian maailmassa. Se matka alkoi jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten, eikä loppua näy vieläkään.

Mutta ehkä tämä on ensimmäinen askel johonkin, joka tuntuu aidosti omalta.

En vielä tiedä tarkalleen, mitä tästä tulee.

Ehkä siitä tulee päiväkirja.

Ehkä kokoelma tarinoita.

Ehkä tutkimusmatka teknologian, ihmisyyden ja ihmettelyn rajamailla.

Todennäköisesti vähän kaikkea sitä.

Yhden asian kuitenkin tiedän.

Parhaat seikkailut eivät yleensä ala silloin, kun kaikki on valmista.

Ne alkavat silloin, kun uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen, vaikka ei vielä tiedä tarkalleen minne tie johtaa.

Tämä on minun ensimmäinen askeleeni.

Mukava, että olet mukana.